Juhlan paikka

Kun erilaiset sadot kypsyvät syksyn myötä, on aika juhlia. Myös Vallilan kommuunissa on juhlittu satokautta monin tavoin.

Varsinaisissa elonkorjuujuhlissa tarjolla oli niin satokauden kotiviiniä, isoäidin maustekurkkuja kuin piirakkaa sekä sienistä että mustikoista. Hyvä lähtökohta erinomaiselle ruokanautinnolle on paitsi runsas adjektiivien käyttö pöytäkeskusteluissa, myös se, ettei yksikään ruoka-aines ole lentänyt lentokoneella. Tällöin ruoka on paitsi maukasta, myös lähellä tuotettua ja siten eettisesti kestävää.

Koti on juhlan paikka. Monen koti on monen juhlan paikka. Niinpä sienisatoja on saatu juhlistaa moneen otteeseen: Ensin tulivat kanttarellit. Sitten löytyivät mustat torvisienet ja viimeksi metsästä löytyi kuutisen kiloa suppilovahveroita. Sienet avaavat uusia näkökulmia.

Kotibloggaaminen on kivaa, mutta hauskinta sanan miekan heiluttelu on silloin, kun tuotoksensa saa painettua paperille. Niinpä ideoin uudenlaista lehtikonseptia Glorian Koti ja Glorian Ruoka & Viini -lehtien inspiroimana. Vallilan Koti & Viini -lehti yhdistäisi asumisen ja alkoholinkäytön kiehtovat maailmat suomalaiseen makuun sopivalla tavalla.

Niin moni tulee vastaan

Vastaan tulevien kaistalla
menninkäisen pienen näki vastaan tulevan
mutta
En vastaan tulijoista tunne yhtäkään
Kun te tulette vastaan en vaihda kadun puolta

Sä tulit kylätiellä vastaan
sä
Joka ei tule maantiellä vastaan
Tulisitko vastaan?
Tiesin, sä tulet vielä vastaan

Niin metsä – vastaa

Värit

Syksy rinnastetaan harmauteen. Tämä johtunee siitä, että ihminen kokee maailman aina joko valoisana ja pimeänä, ja syksy sijoittuu valoisan ja pimeän vuodenajan väliin. Kun valoisa tulkitaan valkeutena ja pimeä mustana, on syksy luontevasti harmaa.

Tämä on havaintokategorinen virhe, joka on syytä huomioida myös sistuksessa. Kaiken ei tarvitse suomalaisessakaan kodissa olla mustaa tai valkoista. Kuten syksy, myös koti on parhaimmillaan värikäs kokonaisuus kauneutta ja romua, design-esineitä ja huumoria, tyyliä ja tyylittömyyttä, järjestystä ja luovuutta.

Esimerkiksi kompostiastia saa kauniit ruskan värit, kun sitä säilyttää sisätiloissa yli viikon tyhjentämättä. Kuin Kuusamo keittiössä!

Jos syksyn värit eivät muuten ole riittävät, voi pääkaupungissa värikkyyttä hakea esimerkiksi 25.9. asti jatkuvilta Rakkautta ja Anarkiaa -leffafestareilta. Olo on tosi irrallinen ja nörttiuskottava kun katsoo vaikkapa vain kaksi elokuvaa päivässä, yksin tietysti.

Sienimetsällä

Tuolla! Männyn alla, jotain keltaista. Kantarelli! Tai kellastunut koivunlehti. Huoh. Lurpattava kantarellinkorva löytyy vaivoin, mutta ilmiantaa paljastuessaan kokonaisen rihmaston herkullisia sieniä. Sienestäjän riemussa on pidättelemistä jymyjytkyn paljastuttua. Syksy on loistavaa aikaa omavaraiselle kotikokille. 

Keittiö on kodissa arkisen luomisen sydän. Raaka-aineita yhdistelemällä, gratinoimalla, suurustamalla ja höyryttämällä syntyy yllättäviä ja innostavia lopputuloksia. Kokkaamisen henkeä voi kanavoida myös sisustamiseen. Kodin arkisia esineitä ja elementtejä yhdistelemällä voi tuottaa dynaamisuutta staattiseen sisustukseen. Esimerkiksi Post-it lappuista ja lehtileikkeistä voi näppärästi luoda kollaaseja tuomaan uutta näkökulmaa totuttuun. Itse löydettyjen raaka-aineiden yhdisteleminen askarrellen on yhtä tyydyttävää improvisointia, kuin kermakastikeen valmistus omista keltavahveroista.

Suomen tunnetuin aivobic-valmentaja, Reidar Waseius, kehottaa rikkomaan arjen kaavoja ajattelun notkistamiseksi. Kollaasitekniikat ovat loistava tapa haastaa ajattelua löytämään uusia tulokulmia kodin staattisiin elementteihin. Riko rutiinisi ja yhdistele joka päivä jotain uutta ja innostavaa!

 

 

 

Ravintolapäivä Vallilassa

Mikä olisikaan parempi tapa viettää viikonloppua kuin lähteä ulos syömään kavereiden tai vaikkapa kihlattunsa kanssa? Tuskin mikään, mutta ravintolassa syöminen on useimmiten luovaa ja boheemia elämää viettäville ihmisille liian kallista, ja miellyttävät ravintolat tuppaavat olemaan kaukana Pitkän sillan eteläpuolella, etäällä Vallilan henkevästä kehdosta.

Maailmankaikkeudessa on kuitenkin poikkeamia. Ylihuomenna sunnuntaina järjestetään ympäri Suomea kautta aikain toinen Ravintolapäivä, jossa harrastelijakokit ja -ravintoloitsijat palvelevat asiakkaitaan esimerkiksi puistoissa, pihoilla, polkupyörän selästä tai asuntonsa ikkunasta. Myös Vallilan kommuunin lähistöllä on aukeamassa monia kiehtovia paikkoja.

Esimerkiksi Puu-Vallilan Pihapicnic -konseptiravintola tarjoilee kasvishampurilaisia, kauralastuja ja “kirpeää raparperikiisseliä”. Kuulostaa rehelliseltä! Perinteinen, jo toista päivää auki oleva ravintola Soppakingi & Sitruunainen aivan Pihapicnicin läheisyydessä taas luottaa “supermaukkaisiin” keittoihin, kotitekoisiin limonadeihin sekä luomuviineihin. Teollisuuskadun toisella puolella Dallapénpuistossa suomalais-venäläinen Pectopah luottaa sekin kasvistarjoiluun. Välimerellistä ruokaa taas on tarjolla Sturenkadun kupeessa sijaitsevassa Mary’s and Joseph’sissa.

Kaikki yllämainitut ja lisäksi neljä muuta Vallilassa sijaitsevaa Ravintolapäivä-raflaa kertovat tarjoilevansa ainoastaan kasvisruokaa. Kaksi paikkaa ilmoittaa tarjoavansa alkoholia, toki “sivistyneesti”. Ravintolat tuntuvat olevan varsin idearikkaita ja lähtökohdiltaan tekijöitään lähellä: kotoisia ruokia pienellä volyymilla omalla pihalla. Vallilan ja muun kaupungin ravintolat on merkattu kätevästi kartalle.

Vain kaksi kysymystä herää: ovatko kaikki ravintolaintoilijat todellakin kasvisyöjiä, ja miksi Valli-la ei järjestä tällaista ravintolaa sunnuntaina?

Domus

Domus oli Rooman valtakunnassa hallitsevan luokan, patriisien, asunto. Niin myös Helsingissä: domuksella, Domus Academicalla eli “Dommalla” asuvat opiskelijat, tulevaisuuden vallanpitäjät. Haha.

Domus on myös tuoli. Istun tällä hetkellä Oppimiskeskus Aleksandrian kakkoskerroksen ainoalla Domus-tuolilla. Domus on klassikko, Ilmari Tapiovaaran 50-luvulla suunnittelema käyttöesine, joka kestää aikaa. Ei liene yllätys, että Domus-tuoli suunniteltiin alunperin juuri opiskelija-asuntola Domus Academicalle.

Käyttääköhän kukaan kuudenkymmenen vuoden päästä nykyopiskelijoiden koteja hallitsevista Ikean Expedit-hyllyistä kuvausta “klassikko”? Riippuu varmaan siitä, onko yhtäkään Expeditiä enää jäljellä.

Kuvasta kiitos Sisustuskärpäselle, joka omistaa Domuksia.

Nyt

Neljännen maanantain koittaessa hapuaa jotain, mihin tarttua. Ohi kiitänyt läsnäolemisen hetki jättää kummallisen tyhjiön. Tuttu dimensio palaa tietoisuuteen – aika. Kun tarkkaavaisuus on suuntautunut aikaan, hetki on vääjäämättä poissa. Katsoessa ympärilleen on mahdotonta nähdä paikka, jossa jo on. Tarkkaavaisuus on lähtökohtaisesti olleessa tai tulevassa. Odotukset ja muistot ovat turvapaikka välitilasta, jossa ote käyvästä ajasta on hellittänyt.

Kestävä design tarjoaa tarttuma-alaa ajassa läsnäolon muistoistoille ja odotuksille kiinnittyä. Meenneet muistot rauhoittavat luoden lupauksen tulevasta. Tulevaisuuden odotukset kutovat aikomuksia ja arvoja. Olevassa oleminen on täyttymyksen tunne, mutta kummallisella tavalla myös vaivaannuttava. Virrassa kelluminen luo syyllisyyttä tulevaisuuden laiminlyömisestä ja historian epäkunnioittamisesta. Francis Baconin mukaan asiat muuttuvat huonompaan suuntaan spontaanisti, ellei niitä muuteta aktiivisesti paremmiksi. Tämä mielessä voi olla hyvä horjahtaa flow-tilan tehokkuudesta kaihoon ja haaveiluun tai muistoihin ja unelmiin.

Sisustuksessa design erottuu tavaroista ajattomalla vaikutuksellaan. Design kerää itseensä ollutta, josta olevassa liikkuva muotokieli muovaa uudistuvaa tulevaa. Olleeseen pysähtyminen luo pyrkimyksen toistaa jo ollut hetki, jolloin on entistä mahdottomampi liikkua nykyhetkessä. Pysähtynyt muotoilu kerää toiston kaihoa ja kuljettaa pois hetkestä. Onnistunut design uudistaa mennyttä, luoden menneisyydestä uudenlaisia innostavia unelmia.

Innostus on kestävin voimavara ajassa pysymiseen ja asioiden muuttamiseksi paremmaksi.

ehkä.

Vastuu

Ollakseen luova täytyy olla riittävän vapaa. Vapaa taloudellisesta ahdingosta, vapaa orjuuttavista säännöistä ja mielen vankiloista. Vapautta tuskin voi täydellisessä muodossa koskaan saavuttaa, mutta tiettyjä vapauksia voi omalla toiminnallaan itselleen saada.

Vapauksiin liittyy kuitenkin aina niiden kääntöpuoli: vastuu. Esimerkiksi vapaudesta itse valita kuinka kohtelee yhteisön muiden jäsenten omaisuutta seuraa vastuu korvata tämän omaisuuden käyttö tulevaisuudessa. Muutoin saattaa seurata ajautuminen yhteisön ulkopuolelle tai oikeuksien menettäminen yhteisössä.

Niin siis vastuunkantaminen auttaa. Samalla vahvistuu luottamus, joka on vapauden ohella toinen olennainen tekijä luovissa yhteisöissä.

Tarinan luova opetus? Post-it -viesti mahtuu kätevästi hammastahnatuubin korkkiin, ja vastuuta voi kantaa myös ilman allekirjoitusta.

Flow-tila

Viime viikonloppuna Helsingissä juhlittiin kolme päivää. Niin myös Valli-lassa. Tai, jos tarkkoja ollaan, ehkä neljä tai viisi.

Hyvän Flow-tilan merkki on se, että siinä viihtyy. Kuka haluaisi Flow-tilaan, joka tuntuu epämiellyttävältä? Flow-tilaan pyritään, mutta jos se ei tunnukaan hyvältä, halutaan tilasta pian pois. Siksi on tärkeää paitsi reflektoida omia odotuksiaan Flow-tilan suhteen, myös valmistella sitä ennakolta.

Todellinen luovuus pääsee valloilleen juuri Flow-tilassa. Saattaa esimerkiksi keksiä huomisen vitsit etukäteen, tehdä Spede-ilmapalloja tai polkaista pystyyn ryhmäyttävän pop-up seurapelin. Tai luoda musiikkia, savua ja euforiaa.

Flow-tila on koti.

Erään aikakauden alku

Helsinki. Valli-la. 1891. Koti. Kommuuni. Kaikki?

Torstaina, elokuun yhdentenätoista vuonna 2011 perustettiin luova yhteisö Helsinki Valli-la. Yhteisö vapaana sosiaalisena rakennelmana, jota piti koossa yhteiset kulttuuriset, visuaaliset ja ennen kaikkea sosio-ekonomiset siteet oli sellaisenaan toki ollut olemassa jo pitkään. Tämän löyhän yhteenliittymän varsinainen paikka yhteisönä yhteisöjen joukossa kuitenkin puuttui, sillä siltä puuttui nimi ja sen myötä kaikki: identiteetti.

Siksi nimen saaminen eräällä tavalla merkitsi yhteisön alkua. Helsinki Valli-la, meidän henkinen ja fyysinen koti. Turvapaikka, juhlapaikka,  luovuuden lähde ja kiinnekohta pirstaleisessa maailmassa. Yhteisö päätti aivan ensimmäiseksi perustaa blogin vakiinnuttaakseen fyysisen kotinsa myös virtuaalisesti. Toiseksi päätettiin alkaa käyttää lukua 1891 nimen yhteydessä muistuttamaan tärkeistä asioista.

Niin syntyi siis Helsinki Valli-la 1891 sisustusblogi: Vallilan kommuuni. Kun jo taloyhtiön nimi on Vallilan helmi, sisustus on helmi ja itseilmaisun tarve on suuri, mitä muuta voimme tehdä? Tämä on erään aikakauden alku vallilalaisessa sisustuselämässä.